Yhdysvaltain talon keskustelut ja äänestykset Irakista / Syyriasta

Keskiviikkona iltapäivällä äänin 288-139, jolloin yksi äänestäjä on "läsnä" ja viisi ei äänestänyt tätä) Yhdysvaltain edustajainhuone äänesti vastaan ​​a päätöslauselma (H.Con.Res.55), joka olisi edellyttänyt presidentiltä . . .

"poistaa Irakiin tai Syyriaan 7. elokuuta 2014 tai sen jälkeen lähetetyt Yhdysvaltain asevoimat, lukuun ottamatta Yhdysvaltain diplomaattisten laitosten ja henkilöstön suojelemiseen tarvittavia asevoimia Irakista ja Syyriasta. (1) viimeistään sen 30 päivän määräajan päättyessä, joka alkaa päivästä, jona tämä samanaikaisesti tehty päätös on tehty; tai (2) jos presidentti katsoo, että tällaisten Yhdysvaltain asevoimien poistaminen ennen kyseisen ajanjakson loppua ei ole turvallista, viimeistään 31. joulukuuta 2015 tai aikaisemmassa päivämäärässä, jonka presidentti katsoo, että asevoimat voivat turvallisesti poistetaan."

Vaikka osan 139 kyllä-äänestä ilmeisesti antoivat kongressin jäsenet, jotka halusivat äänestää "kyllä" sodan lisäämiseksi seuraavien 30 päivän tai seuraavan 6.5 kuukauden aikana, suurimman osan niistä antoivat oletettavasti kongressin jäsenet, jotka todella kannattavat vetäytymistä tai halusivat mennä ennätykseen. vetäytymisen kannattajana äänestyksessä, jolla oli vähän mahdollisuuksia menestyä. Lähes kaksi vuotta sitten kongressi joutui julkisen painostuksen vuoksi ilmaisemaan aikovansa äänestää ei-ohjusiskuista Syyriaan. Siitä lähtien se on kieltäytynyt äänestämästä sotia ylös tai alas, samalla kun se on sallinut niiden käynnistämisen, käymisen ja eskaloinnin.

Tietenkin sotien äänestäminen on miellyttänyt kampanjan rahoittajia ja epämiellyttäviä äänestäjiä. Kongressiedustaja Jackie Walorski teki keskiviikon keskustelussa selväksi, että hän halusi sodan jatkuvan, mutta säilyttää oikeuden tuomita se täysin huonosti ajateltuna. Tästä syystä äänestys piti pakottaa, jotta kongressin jäsenet kirjattiin tavalla tai toisella, jotta he eivät saa sitä molempiin suuntiin. Niitä on nytkin 288 niistä joka pitäisi erottaa tehtävästään mahdollisimman pian ja, kuten Hillary Clinton vuonna 2008 ja toivottavasti tulevaisuudessa, estettävä pyrkimyksestä korkeampaan virkaan.

Presidentti Barack Obama on tietysti tehnyt selväksi, että hän käy sotaa kongressin kanssa tai ilman, mutta kongressin äänestys vetäytymisestä ja (tarvittaessa) ehkä lisääänestys rahoituksen katkaisemisesta ja (jos tarpeen) ehkä lisääänestys syytteeseenpano, olisi ainakin mielenkiintoista.

Päätöslauselman esittivät edustajat Jim McGovern, Barbara Lee ja Walter Jones War Powers -päätöslauselman mukaisesti, joka sallii jokaisen kongressin jäsenen pakottaa keskusteluun ja äänestää mistä tahansa sodasta, jonka presidentti on käynnistänyt ilman laillista lupaa. Kongressiedustaja McGovern päätti kuitenkin olla käyttämättä pakottamistaan ​​keskustelua tavalla, jolla silloinen kongressiedustaja Dennis Kucinich käytti sitä, nimittäin keskusteluna sodan lopettamisesta. Sen sijaan McGovern muotoili tämän keskusteluksi siitä, pitäisikö keskustelua käydä.

Joten kahden tunnin ajan keskiviikkona sodan kannattajat puolustivat pitkään suurella intohimolla ja pelolla lisää sotaa, kun taas keskustelun kannattajat puolsivat menettelyllisesti perustuslaillisten sotavaltuuksien asianmukaista käyttöä ja keskustelua. Mutta tietysti he tiesivät, että päätöslauselma todennäköisesti epäonnistuu, mikä tarkoittaa, että heidän keskustelunsa keskustelun järjestämisestä olisi kaikki keskustelun tiellä.

McGovern päätti myös muotoilla keskustelua puolustavasti ja vastusti vastustajien väitteitä, joiden mukaan hänen päätöslauselmansa edellytti vetäytymistä 30 päivässä, ja väitti päinvastoin, että päätöslauselma antoi presidentille vuoden loppuun aikaa "jos hän niin haluaa". Mutta tietenkään edellä lainatussa päätöslauselmassa ei sanottu "jos hän haluaa" - vaan "jos presidentti päättää, että sen poistaminen ei ole turvallista". McGovern näytti myöntävän, että se oli hölynpölyä. On vaarallista jättää joukkoja sotaan; sen aina turvallista poistaa ne, mutta McGovern oli valmis sallimaan Obaman teeskennellä päinvastaista "jos hän haluaa".

Useat päätöslauselman vastustajat itse asiassa teeskentelivät keskiviikkona päinvastaista ja väittivät lisää sotaa "joukkojen suojelemiseksi". Samaan aikaan toinen päätöslauselman vastustaja, Brad Sherman, väitti, että päätöslauselma todellakin vetäisi joukkoja ulos 30 päivässä, koska he eivät olleet vaarassa.

Keskustelun kohokohdat tulivat, kun neljä kongressin jäsentä vastusti sotaa, ja erityisesti yksi teki sen intohimolla ja viisaudella. Hänen nimensä oli John Lewis. Hän sanoi, että ihmiset ovat "sairaita ja väsyneitä sotaan" ja että sota vain pahentaa tilannetta. "Terrorismia ei pysäytetä aseilla. Pommit eivät lopeta vihaa." Olen pyytänyt hänen toimistoaan lähettämään minulle kirjalliset huomautuksensa ja toivon myös heidän lähettävän ne tätä.

Muut, jotka puhuivat sotaa vastaan, olivat Barbara Lee, hyvin lyhyesti, Rick Nolan, myös lyhyesti, ja Charlie Rangel, joka yllytti myyttejä Lähi-idän luontaisesta väkivallasta ja menneiden hyvien sotien hyvyydestä, mutta sanoi myös, ettei siihen ollut syytä. Yhdysvaltain joukkojen olevan siellä, ja ettei ISIS ollut tunkeutunut työttömille yhteisöillemme. Rangel oli ensimmäinen, joka toi sotaa vastustavan keskiviikon "keskusteluun".

Yhteisen esikuntapäälliköiden puheenjohtaja Martin Dempsey oli keskiviikkona komitean kuulemisessa ajanut ajatusta, että uskonnollinen lahko oli aiheuttanut sen katastrofin, jonka USA:n sodanteko itse asiassa on aiheuttanut Irakissa. Dempsey sanoi myös, ettei sotilaallista ratkaisua ollut, joten sen sijaan hän käyttäisi molempia Yhdysvaltain armeijaa ja irakilaisten aseistamiseen ja kouluttamiseen. Joten nyt tiedät mitä "ei sotilaallista ratkaisua" tarkoittaa - ilmaus, joka on ilmeisesti säilyttänyt saman suhteen sanakirjamääritelmäänsä kuin "välitön" tai "taisteleva".

Sodan puolesta puhuivat keskiviikkona edustajat Ed Royce, Eliot Engel (uskoo hyvin valvottuihin maltillisiin kapinallisiin ja mahdollisesti hammaskeijuun), Vicky Hartzler, Gerald Connolly, Joe Wilson (jonka näyttää olevan sitä mieltä, että kongressin pitäisi ottaa käskyt armeijalta) ), Brendan Boyle, Lee Zeldin, Ted Poe, George Holding, David Cicilline, Adam Kinzinger (joka haluaa Assadin kaatamisen), Brad Sherman ja Michael McCaul.

Rep. Thomas Massie puhui perustuslaillisten sotavaltuuksien puolesta, mutta ei sodan puolesta tai vastaan. Niin tekivät Walter Jones ja Jim McGovern. Rep. Sheila Jackson Lee haluaa sotakeskustelun, mutta maalaa sodan hyväntekeväisyydeksi ulkomaisille uhreilleen ja pidättymisen ahneeksi oman edun tavoitteluksi. Rep. Jerrold Nadler sanoo, että hän ei tiedä, pitäisikö sotaa jatkua, mutta hänen ja hänen kollegoidensa pitäisi päättää, jatkuuko sota. Rep Eleanor Holmes Norton haluaa äänestää DC:tä sodan puolesta tai vastaan, mutta puhuu vain ylistääkseen sotaa. Rep. Mark Sanford haluaa sotakeskustelun, mainitsee sodan taloudelliset kustannukset, mutta ei koskaan sano kyllä ​​tai ei lisää sotaa.

Royce piti pitkän sotaa tukevan lopetuksen McGovernin nopean menettelyllisen toiveikas sulkemisen jälkeen, joka ei koskaan vastustanut sotaa.

Royce väitti, että sodan tai tekemättä jättämisen lisäksi ei ollut kolmatta vaihtoehtoa. Tässä on joitain puuttuvista vaihtoehdoista.

Jos haluat lähettää mielipiteesi sähköpostitse kongressille, Klikkaa tästä.