Andrew Moss
1946issa George Orwell kieltäytyi kielten väärinkäytöstä hänen klassisessa esseeään "Politiikka ja englannin kieli", joka julisti kuuluisasti, että "se [kieli] tulee ruma ja epätarkka, koska ajatuksemme ovat typeriä, mutta kielemme sloveniteetti helpottaa jotta meillä olisi typeriä ajatuksia. ”Orwell varasi voimakkaimman kritiikin korruptoituneesta poliittisesta kielestä, jota hän kutsui" puolustamattomaksi puolustukseksi ", ja seuraavina vuosina muut kirjoittajat ottivat samankaltaisia kritiikkiä poliittisesta diskurssista, mukauttamalla painopisteensä ajan olosuhteisiin.
Yksi erityinen kritiikki on keskittynyt ydinaseiden kieleen, ja olen sitä mieltä, että tämän kielen pitäisi olla meille erityisen huolestuttava. Kritiikkiensä nimeltään "Nukespeak" on erittäin militarisoitu keskustelu, joka hämärtää politiikkojemme ja toimien moraalisia seurauksia. Se on kieli, jota käyttävät sotilaalliset virkamiehet, poliittiset johtajat ja poliittiset asiantuntijat - sekä toimittajat ja kansalaiset. Kieli hiipuu julkisiin keskusteluihimme, kuten invasiivisiin lajeihin, heijastavat varjoja tapaan, jolla ajattelemme kollektiivista läsnäoloa ja tulevaisuutta.
Esimerkiksi viimeisessä New York Times -artikkelissa,Pienemmät pommit, jotka lisäävät polttoainetta ydinvoimaan”Kaksi Timesin toimittajaa, William J. Broad ja David E. Sanger, kuvaavat Obaman hallinnossa käynnissä olevaa keskustelua ydinen arsenalimme ns. Nykyaikaistamisesta, joka johtaisi atomipommien suurempaan tarkkuuteen ja kapasiteettiin heidän operaattorit voivat lisätä tai vähentää minkä tahansa yksittäisen pommin räjähdyskykyä. Kannattajat väittävät, että aseiden nykyaikaistaminen vähentää niiden käytön todennäköisyyttä lisäämällä niiden ehkäisyä potentiaalisille hyökkääjille, kun taas kriitikot väittävät, että pommien päivittäminen tekee niiden käytöstä entistä houkuttelevampaa sotilaskomentajille. Kriitikot mainitsevat myös modernisointiohjelman kustannukset - jopa $ 1 triljoonaa, jos kaikki siihen liittyvät tekijät otetaan huomioon.
Koko artikkelissa Broad ja Sanger käsittelevät näitä asioita Nukespeakin kielellä. Seuraavassa lauseessa ne sisältävät esimerkiksi kaksi eufemmaa: ”Ja sen tuotto, pommin räjähdysvoima, voidaan valita ylös- tai alaspäin tavoitteen mukaan minimoida vakuusvahingot.” Eufemismit, ”tuotto” ja ”vakuusvahingot , ”Poista ihmisen läsnäolo - ääni, kasvot - kuoleman yhtälöstä. Vaikka kirjoittajat määrittelevät termin "tuotto" "räjähtäväksi voimaksi", sanan läsnäolo tekstissä on edelleen hermostunut sen kontrastin kanssa hyvänlaatuisten merkitysten eli sadonkorjuun tai rahallisen voiton ja tappavan leikkauksen demonisen merkityksen välillä. Ja ilmaisu "vakuusvahingot" on jo kauan tunnustettu sen pelkkää kyvyttömyydestä, sen laiminlyönnistä, jota ei voida ilmaista millään tavalla.
Lause sisältää myös Nukespeakin toisen piirteen: amoraalisen kiehtovuuden tappavaan gadgetiaan. On yksi asia, että henkilö voi soittaa kotiinsa termostaatin; se on toinen "kuunnella" kuoleman hyötykuorma. Kun opetin perustutkintoa sota- ja rauhan kirjallisuudesta, opiskelijat ja minä opiskelimme yhdessä yksikössämme Hiroshiman ja Nagasakin kirjallisuudesta. Luimme presidentti Trumanin ilmoituksen ensimmäisen atomipommin pudottamisesta, tutkimalla, miten Truman keskusteli uuden aseen syntymisestä ja tieteellisestä yhteistyöstä, joka teki sen "historian suurimman järjestäytyneen tieteen saavutukseksi". lue japanilaisten kirjailijoiden kertomuksia, jotka onnistuivat selviytymään infernosta ja edelleen kirjoittamaan. Yksi tällainen kirjailija, Yoko Ota, kertoo hänen lyhyt tarinastaan "Fireflies", palaa Hiroshimaan seitsemän vuotta pommin jälkeen ja kohtaa joukon muita selviytyjiä, mukaan lukien nuori tyttö, Mitsuko, joka atomien räjähdys. Huolimatta häiriöistä, joka tekee hänen läsnäolostaan julkisesti emotionaalisesti tuskallista, Mitsuko näyttää poikkeuksellisen joustavan ja "halu kasvaa nopeammin ja auttaa ihmisiä, joilla on vaikea aika."
Psykiatri ja kirjailija Robert Jay Lifton on kirjoittanut, että jopa ydinvarjostuksen sisällä voimme löytää lunastusmahdollisuuksia perinteisessä ”näkijän viisaudessa: runoilija, taidemaalari tai talonpojan vallankumouksellinen, joka, kun nykyinen maailmankatselu epäonnistui, kääntyi Kaleidoskooppi hänen mielikuvituksestaan, kunnes tutut asiat olivat täysin erilainen. ”Lifton kirjoitti nämä sanat 1984iin, ja siitä lähtien tarve yhteistyöhön planeetan mittakaavassa on kasvanut yhä kiireellisemmäksi. Nykyään, kuten aikaisemmin, taiteilija ja näkijä pystyy tunnistamaan Nukespeakin valehtuvan julkisivun takana olevan ihmisen läsnäolon. Taiteilija ja näkijä voivat löytää sanat sanoakseen: tässä ns. Rationaalisuudessa on hulluutta - ja että meillä on todellakin kyky löytää toinen tapa.
Andrew Moss, syndikoitu PeaceVoice, on empritusprofessori Pomonan Kalifornian osavaltion ammattikorkeakoulussa, jossa hän opetti 10-vuosien kurssin ”Sota ja rauha kirjallisuudessa”.
