David Swanson, marraskuu 19, 2017, Kokeile demokratiaa.
Mitä helvettiä tarkoitan, että vastustan kiitospäivää? Etkö löydä jotain pahempaa vastustamaan? Entä nälänhätä, kolera, sota, orjuus, raiskaukset, murhat, kidutus, ympäristön romahtaminen, pakolaiskriisit, paha sydämetön valehtelu hallitusten keskuudessa, öljyvuodot, liukas propaganda, joukkovankeudet, juurtunut apaatia, rohkeus, ahneus tai sadismi? Olen todellakin kaikkia näitä asioita ja tuhansia muita vastaan, ja enemmän kuin kiitospäivää vastaan.
Mutta maailman ongelmat ovat merkityksellisiä sille, miksi vastustan kiitospäivää, ja kahdesta syystä. Ensinnäkin näyttää olevan kohtuutonta harjoittaa kiitospäivää maailman kauhujen valossa. Toiseksi, niin tekeminen myötävaikuttaa niihin kauhuihin monin tavoin.
Joten miksi olen niin kauheasti haitallista? Toki, maailmassa on kamala asioita, mutta onko liikaa kysyä yhdeltä päivältä arvioida joitain miljoonista ihmeellisistä asioista maailmassa? Eikö näin inspiroida itseämme ja ladata itsemme? Eikö meidän pitäisi olla kiitollisia niistä, jotka tunnistavat maailman ongelmat ja pyrkivät ratkaisemaan ne?
En ole pahalla tuulella. En ole kärsinyt henkilökohtaisesta tragediasta. Kuten joka vuosi, henkilökohtainen elämäni on ihmeellistä verrattuna maan kohtaloon, kunhan en pidä lasteni tulevaisuutta henkilökohtaisena. En myöskään protestoi perinteestä teeskennellä, että pyhiinvaeltajat käyttäytyvät ystävinä suhteessa alkuperäiskansoihin, tai teeskennellä, että tämän vuoden Washington Redskinsin kiitospäivä -jalkapallopelissä ei ole mitään vikaa, tai omistautuneen lihansyövälle mäkille valmistautuessaan äärimmäisen kuluttajuuden kilpailuihin. Jos olisi tapa laittaa nuo asiat syrjään ja tehdä kiitospäivä oikealla tavalla, olisin kaikki sen puolesta. Mielestäni ei ole.
Vaikka maailmassa on miljoonia ihmeellisiä asioita ja miljoonia kauheita asioita, meidän ei pidä hämärtää sitä tosiseikkaa, että kauheat asiat voittavat. Lajit kuolevat, ekosysteemit romahtavat, sotia raivoaa, ydinapokalypsin riski kasvaa. Pitäisikö meidän sitten olla surullinen; onko se mitä mielestäni auttaisi? Ei, minulla ei todellakaan ole kiinnostusta pessimismin tai optimismin omaan nautintoon. Jos sinun on oltava iloinen työskennelläksesi paremman maailman puolesta, niin ole iloinen. Jos sinun on oltava kurja tehdä se, niin ole kurja. Mutta jopa yhden traagisen asian olemassaolo maailmassa, paljon vähemmän traagisesti hallitseva ja voittava, on riittävä syy olla tekemättä lomaa kiittääkseen kaikkivoipaista hyväntahtoista fantasiaa. Näin tekeminen vain myötävaikuttaa hulluun harhaan, että maata, tai vähän siitä, kuten Jemenissä, ei voida tuhota. Kyllä, se voi olla.
Voi, mutta voimme olla kiitollisia kaikista tunnetuista hirvittävistä ihmisistä. Meillä voi olla humanistinen kiitospäivä.
Ei, meidän ei pitäisi olla kiitollisia varten sellaiset ihmiset. Meidän pitäisi olla kiitollisia että niitä. Meidän ei pitäisi edes olla kiitollinen heille. Meidän pitäisi todella kiittää heitä, selkeitä ja yksinkertaisia. Kiitos on verbi, ei adjektiivi, ei mielentila. Kiitos erilaisista ”jumalan” tai “kohtalon” tai “asioiden hengellisen ykseyden” tai “jotain korkeampaa” tai “suurta mysteeriä” koskevista teoksista tai siitä, minkä nimeksi muutat, ei vain riitä, että ihmiset ansaitsevat hyvistä teoista tekevät, mutta myös ruokkivat fantasiaa, jossa kaikki on oikein - joka voi tapahtua uhkaavan apokalypsian kieltämisessä tai apokalypsyn kaipauksen muodossa tielle taianomaisesti parempaan.
Ajatus siitä, että siellä on jotain olemusta tai asiaa, josta on kiitettävä, vaikuttaa edelleen kuoleman todellisuuden yleiseen kieltämiseen, vastuun epäämiseen omasta kohtalostamme, valtuudemme kieltämiseen muutoksen aikaansaamiseksi. Se tukee maagisen ajattelun yleistä uskoa ja sokean kuuliaisuuden harjoittamisen erittäin laajaa ihailua. Kaikki tämä ajaa oikeakätistä politiikkaa, mikä antaa kiitollisille ihmisille paljon vähemmän kiitollisia.
Tällä hetkellä olen erityisen iloinen siitä, että rauhanaktivismi näyttää lisääntyvän hiukan, mitä en ole sanonut yli kymmenen vuoden aikana. Mutta en halua kiittää maailmankaikkeutta siitä. Haluan yrittää ymmärtää sen syitä ja sitten täydentää niitä. Haluan kiittää niitä, jotka työskentelevät tämän saavuttamiseksi. Mutta en halua omaksua kiitollisuuden ajattelutapaa. Haluan omaksua kiireellisen taistelun ajattelutavan.
Joten kokoontukaa perheen ja ystävien kanssa ja rakastakaa heitä. Kaiken kaikkiaan nauti ja arvosta nautinnollista ja arvostuksen arvoista. Ehkä yritä muistaa ja valittaa kansanmurhan menneisyyttä ja nykyisyyttä. Ehkä syödä ruokaa, joka ei vahingoita niin maailmaa. Ehkä ota iso tauko kuluttajallisyyden sijasta. Ehkä vältetään aivoja loukkaavaa viihdettä yhteisöltä, joka vastustaa rasismia, mutta ottaa rahaa militarismin edistämiseen. Ja ehkä yritä unohtaa unohtaa suuremman kuvan, tosiasian, että aseiden hyödyntäjät, ”uutisten” myymälät, Russiagate-fanaatikot ja bigotit ajavat ydinaseiden hävittämismahdollisuuksia päivittäin, kun taas ilmaston tuhoamista hyökkääjät pyrkivät lisäämään ilmastollinen kaaos. Jos jokainen osoittaisi tarpeeksi käsityksen todellisuudesta kääntyäkseen kiitospäivän jälkeisestä päivästä massatonta väkivallattomuutta selviytymisen päiväksi äärimmäisen materialismin päivän sijasta, minulla ei olisi kiitospäivää vastaan.
