Militarismin ja humanitarismin kietoutuminen laajentaa väkivallan maantieteellisiä alueita

By Peace Science DigestKesäkuuta 24, 2022

Tämä analyysi tiivistää ja pohtii seuraavaa tutkimusta: McCormack, K., & Gilbert, E. (2022). Militarismin ja humanitarismin geopolitiikka. Ihmismaantieteen edistyminen, 46 (1), 179 – 197. https://doi.org/10.1177/03091325211032267

Keskustelupisteet

• Militarismi ja humanitarismi, erityisesti länsimainen humanitaarisuus, tuottavat ja oikeuttavat poliittista väkivaltaa eri paikoissa ja eri mittakaavassa, mikä ylittää vakiintuneet konfliktialueet tai taistelukentät.
• "Humanitaariset aloitteet toimivat usein rinnakkain perinteisen sotilaallisen voiman kanssa ja joskus tukevat sitä", ja siten laajentavat sodan maantieteellisiä alueita ulottumalla "paikallisille ja kotimaisille alueille, jotka ovat konfliktissa tyypillisesti sotilaallisen ulottumattomissa".
• Militarismi ja humanitaarisuus toimivat rinnakkain sellaisilla aloilla kuin "sota ja rauha; jälleenrakennus ja kehittäminen; sisällyttäminen ja poissulkeminen; [ja] loukkaantuminen ja suoja"

Keskeinen näkemys tiedotuskäytännöstä

• Rauhanrakentamisen ja humanitarismin uudelleenkuvittamisen tulee sisältää rasismi-militarismin paradigman purkaminen, muuten nämä ponnistelut eivät vain jää pitkän aikavälin muutostavoitteistaan, vaan tukevat aktiivisesti tuhoisaa järjestelmää. Tie eteenpäin on dekolonisoitu, feministinen, rasisminvastainen rauhanagenda.

Yhteenveto

Humanitaariset kriisit ja väkivaltaiset konfliktit tapahtuvat toisiinsa liittyvissä, moniulotteisessa kontekstissa. Humanitaaristen toimijoiden tehtävänä on perinteisesti tarjota logistista ja aineellista apua apua tarvitseville. Nämä toimet ihmishenkien pelastamiseksi ja kärsimyksen vähentämiseksi kriisien yhteydessä tapahtuvat humanitaarisen puolueettomuuden periaatteen mukaisesti. Killian McCormack ja Emily Gilbert haastavat ajatuksen humanismin on neutraali pyrkimys ja sen sijaan pyrkii paljastamaan "militarisoidun humanitarismin tuottamat väkivaltaiset maantieteelliset alueet". Lisäämällä maantieteellisen linssin kirjoittajat osoittavat, miten militarismi ja humanitaarisuus, erityisesti länsimainen humanitaarisuus, tuottavat ja oikeuttavat poliittista väkivaltaa eri paikoissa ja eri mittakaavassa, mikä ylittää vakiintuneet konfliktialueet tai taistelukentät.

Humanitaarisuus on "keskittynyt oletetun universaalin ihmiskunnan ympärille, jonka juuret ovat avun ja hoidon käytäntöjen kokoelma, jota ohjaa neutraali halu "tehdä hyvää" ja apoliittinen myötätunto toisten kärsimyksiä kohtaan."

militarismi "ei koske vain armeijaa, vaan konfliktien ja sotien normalisointia ja rutiininointia yhteiskunnassa tavoilla, jotka tunkeutuvat poliittisiin järjestelmiin, omaksuvat arvot ja moraaliset kiintymykset ja ulottuvat sellaisille alueille, joita muuten yleensä pidetään siviilialueina."

Piirtääkseen humanitarismin ja militarismin risteyksen tiladynamiikkaa tässä teoreettisessa artikkelissa kirjoittajat jatkavat viittä tutkimuslinjaa. Ensinnäkin he tutkivat, kuinka humanitaarisuus säätelee sotaa ja konflikteja. Esimerkiksi kansainvälinen humanitaarinen oikeus (IHL) näyttää rajoittavan sodan vaikutuksia yleismaailmalliseen moraaliseen päättelyyn, joka edellyttää ei-taistelijoiden suojelua. Todellisuudessa epätasa-arvoiset globaalit valtasuhteet määräävät kuitenkin "kuka voidaan pelastaa ja kuka voi pelastaa". IHL olettaa myös, että "suhteellisuuden" periaatteet sodan käymisen tai siviilien ja taistelijoiden välisen "erottelun" periaatteet tekevät sodasta humanitaarisemman, vaikka itse asiassa nämä oikeuttavat tietyt kuolemat tietyissä paikoissa siirtomaa- ja kapitalististen valtasuhteiden perusteella. Humanitaariset käytännöt tuottavat sitten uusia väkivallan muotoja muuttamalla rajojen, vankiloiden tai pakolaisleirien kaltaisiin tiloihin liittyvät sosiaaliset ja poliittiset asiat turvallisuuskysymyksiksi.

Toiseksi kirjoittajat tutkivat, kuinka sotilaalliset interventiot järkeistetään humanitaarisina sotina. Responsibility to Protect (R2P) -periaatteen mukaan sotilaalliset interventiot ovat perusteltuja suojellakseen siviiliväestöä heidän omalta hallitukseltaan. Sotilaalliset interventiot ja sodat ihmiskunnan nimissä ovat länsimaisia ​​rakenteita, jotka perustuvat lännen oletettuun moraaliseen ja poliittiseen auktoriteettiin ei-länsimaiden (erityisesti muslimivaltaisten maiden) suhteen. Humanitaariset sotilaalliset interventiot ovat oksymoroni siinä mielessä, että siviilejä tapetaan elämän puolustamisen varjolla. Väkivallan maantieteelliset alueet laajennetaan koskemaan sukupuolisuhteita (esim. käsitys naisten vapauttamisesta Taliban-hallinnosta Afganistanissa) tai sodan aiheuttamista humanitaarisista kriiseistä (esim. Gazan piiritys) johtuvaan humanitaarisesta avusta.

Kolmanneksi kirjoittajat keskustelevat siitä, kuinka sotilaallisia voimia käytetään humanitaaristen kriisien ratkaisemiseen ja siten humanitaarisen toiminnan tilojen muuttamiseen turvallisuustiloiksi. Sotilasjoukot tarjoavat usein logistista tukea erityyppisissä kriiseissä (esim. tautien puhkeaminen, kansojen siirtymät, ympäristökatastrofit), joskus ennaltaehkäisevästi, mikä johtaa avustusalan turvaamiseen (katso myös Peace Science Digest artikkeli Yksityiset ja sotilaalliset turvallisuusyritykset heikentävät rauhanrakennusponnisteluja) ja muuttoreittejä. Valvonnan ja syrjäytymisen länsimainen koloniaalinen luonne on huomattava, kun on kyse siirtolaisten ja pakolaisten "suojelemisesta", jotka "ovat sekä pelastettavat alat että ne, joita estetään matkustamasta".

Neljänneksi, keskustelussaan armeijan omaksumista humanitaarisista käytännöistä, kirjoittajat osoittavat, kuinka keisarilliset sotilaalliset hankkeet sidottiin sellaisiin alueisiin kuin lääketieteelliset interventiot, infrastruktuurihankkeet, lännen talouskehityksen edistäminen ja armeijan viherryttäminen. Tämä oli huomattavaa tuhoamisen ja kehityksen sykleissä sellaisissa paikoissa kuin Palestiina, Afganistan, Guatemala ja Irak. Kaikissa tapauksissa "humanitaariset aloitteet esiintyvät usein rinnakkain perinteisen sotilaallisen voiman kanssa ja joskus tukevat sitä", ja siten laajentavat sodan maantieteellisiä alueita ulottumalla "paikallisille ja kotimaisille alueille, jotka ovat konfliktissa tyypillisesti sotilaallisen ulottumattomissa".

Viidenneksi kirjoittajat havainnollistavat humanitaarisuuden ja asekehityksen välistä yhteyttä. Sodan keinot ovat luonnostaan ​​sidoksissa humanitaariseen keskusteluun. Joitakin asetekniikoita, kuten droneja, pidetään inhimillisempänä. Drone-iskulla tapahtuvaa tappamista – pääasiassa länsimaista käytäntöä – pidetään inhimillisenä ja "kirurgisena", kun taas viidakkoveitsien käyttöä pidetään epäinhimillisenä ja "barbaarisena". Samoin ei-tappavia aseita on kehitetty humanitaarisuuden varjolla. Nämä aseet käyttävät teknologista innovaatiota ja humanitaarista keskustelua laajentaakseen väkivallan maantieteellisiä alueita kotimaisissa ja kansainvälisissä asioissa (esim. poliisin ja yksityisten turvallisuusjoukkojen taserien tai kyynelkaasun käyttö).

Tämä paperi näyttää länsimaisen humanitarismin ja militarismin kietoutumisen tilan ja mittakaavan linssien läpi. Militarismi ja humanitaarisuus toimivat rinnakkain sellaisilla aloilla kuin "sota ja rauha; jälleenrakennus ja kehittäminen; sisällyttäminen ja poissulkeminen; [ja] loukkaantuminen ja suoja"

Harjoittelu

Tässä artikkelissa päätellään, että humanitaarisen ja militarismin välinen yhteys on "ei vähäisessä määrin vastuussa sodan kestävyydestä ajassa ja tilassa, sekä "pysyvänä" että "kaikkialla". Rauhanrakennusjärjestöt, rauhan- ja turvallisuusrahoittajat, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja kansainväliset kansalaisjärjestöt (INGO:t) tunnustavat leviävän militarismin. Vähemmän tunnettu maisema kuitenkin edellyttää, että nämä toimijat käsittelevät omia roolejaan osana länsimaista tietoista humanitaarista ja rauhanrakentamisohjelmaa, joka usein perustuu rakenteellinen valkoisen etuoikeus ja etenee uuskolonialismia. Epätasaisten globaalien valtasuhteiden kontekstissa humanitaarisen ja militarismin välinen yhteys on ehkä se hankala totuus, jota ei voida käsitellä ilman joidenkin ydinoletusten tutkimista.

Rakenteellinen valkoinen etuoikeus: "Valkoisen herruuden järjestelmä, joka luo ja ylläpitää uskomusjärjestelmiä, jotka saavat nykyiset rodulliset edut ja haitat näyttämään normaaleilta. Järjestelmä sisältää voimakkaita kannustimia valkoisten etuoikeuden ja sen seurausten säilyttämiseen sekä voimakkaita negatiivisia seurauksia yritettäessä keskeyttää valkoisten etuoikeus tai vähentää sen seurauksia mielekkäällä tavalla. Järjestelmä sisältää sisäisiä ja ulkoisia ilmenemismuotoja yksilötasolla, ihmisten välisellä, kulttuurisella ja institutionaalisella tasolla."

Rauhan ja turvallisuuden rahoittajien ryhmä (2022). Oppimissarja "Rauhan ja turvallisuuden filantropian purkaminen" [moniste].

Uuskolonialismi: "Käytäntö käyttää taloutta, globalisaatiota, kulttuurista imperialismia ja ehdollista apua maan vaikuttamiseen aikaisempien siirtomaavaltaisten suoran sotilaallisen tai epäsuoran poliittisen valvonnan menetelmien sijaan.

Uuskolonialismi. (nd). Haettu 20. kesäkuuta 2022 alkaen https://dbpedia.org/page/Neocolonialism

Miten tunnistamme ja tarkastelemme militarismin tuottaman väkivallan maantieteellisiä alueita humanitaarisen ja rauhanrakennustyön välttämättömyyden kannalta oleellisina? Kuinka osallistumme humanitaariseen ja rauhanrakennustyöhön antamatta militarismin määrittää sitoutumisen ja menestyksen parametreja?

Yhteistyönä Peace Direct ja sen kumppanit ovat käsitelleet joitakin näistä keskeisistä kysymyksistä merkittävissä raporteissaan, Aika dekolonisoida apua ja Rotu, voima ja rauhanrakennus. Edellinen havaitsi "systeemistä rasismia laajemmilla humanitaarisilla, kehitys- ja rauhanrakennussektoreilla", kun taas jälkimmäinen rohkaisee "rauhanrakennussektoria omaksumaan dekolonisaatioagendan ja puuttumaan epätasa-arvoiseen globaaliin ja paikalliseen voimadynamiikkaan". Raportit ehdottavat vahvasti, että maailmanlaajuisen pohjoisen ja globaalin etelän toimijoiden väliseen epätasa-arvoiseen voimadynamiikkaan puututaan rauhanrakentamisen ja avun yhteydessä. Rauhanrakennussektoria koskevat erityissuositukset on esitetty seuraavassa taulukossa:

Tärkeimmät suositukset rauhanrakentamisen toimijoille Rotu, voima ja rauhanrakentaminen raportti

Erinomaiset suositukset, jotka ovat mullistavia, voidaan toteuttaa vieläkin vahvemmin, jos rauhanrakentajat, avunantajat, INGOt jne. ottavat sydämellään tässä artikkelissa käsitellyt sodan laajennetut maantieteelliset alueet. Militarismi ja rasismi ja Yhdysvaltojen tapauksessa "pitkä historia imperiumin laajentumisesta, rakenteellisesta rasismista ja taloudellisesta ja sotilaallisesta herruudesta" (Booker & Ohlbaum, 2021, s. 3) on nähtävä laajempana paradigmana. Rauhanrakentamisen ja humanitarismin uudelleenkuvittamisen tulee sisältää rasismi-militarismin paradigman purkaminen, muuten nämä ponnistelut eivät vain jää pitkän aikavälin muutostavoitteistaan, vaan tukevat aktiivisesti tuhoisaa järjestelmää. Tie eteenpäin on dekolonisoitu, feministinen, rasisminvastainen rauhanagenda (katso esim. Visio feministiseen rauhaan or Rasismin ja militarismin purkaminen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa). [PH]

Esitetyt kysymykset

• Pystyvätkö rauhanrakentamis- ja humanitaariset sektorit muuttumaan dekolonisoituneella, feministisellä ja rasisminvastaisella linjalla vai onko militarismin ja humanitaarisuuden kietoutuminen ylitsepääsemätön este?

Jatkuu lukemista

Kansainvälisen politiikan keskus ja kansallisen lainsäädännön ystävien komitea. (2021). Rasismin ja militarismin purkaminen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Haettu 18. kesäkuuta 2022 alkaen https://www.fcnl.org/dismantling-racism-and-militarism-us-foreign-policy

Ohlbaum, D. (2022). Rasismin ja militarismin purkaminen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Keskustelu fuide. Kansallisen lainsäädännön ystävien komitea. Haettu 18. kesäkuuta 2022 alkaen https://www.fcnl.org/sites/default/files/2022-05/DRM.DiscussionGuide.10.pdf

Paige, S. (2021). Aika dekolonisoida apu. Peace Direct, Adeso, Alliance for Peacebuilding ja Women of Color edistävät rauhaa ja turvallisuutta. Haettu 18. kesäkuuta 2022 alkaen https://www.peacedirect.org/wp-content/uploads/2021/05/PD-Decolonising-Aid_Second-Edition.pdf

Peace Direct, Global Partnership for Prevention of Armed Conflict (GPPAC), kansainvälinen kansalaisyhteiskunnan toimintaverkosto (ICAN) ja United Network of Young Peacebuilders (UNOY). (2022). Rotua, voimaa ja rauhanrakentamista. Näkemyksiä ja oppitunteja maailmanlaajuisesta konsultaatiosta. Haettu 18. kesäkuuta 2022 alkaen https://www.peacedirect.org/wp-content/uploads/2022/05/Race-Power-and-Peacebuilding-report.v5.pdf

White, T., White, A., Gueye, GB, Moges, D., & Gueye, E. (2022). Kansainvälisen kehityksen dekolonisaatio [Naisten värillisten politiikkapaperit, 7. painos]. Värilliset naiset edistävät rauhaa ja turvallisuutta. Haettu 18. kesäkuuta 2022 alkaen

Organisaatiot

Värilliset naiset edistävät rauhaa ja turvallisuutta: https://www.wcaps.org/
Feministinen rauhanaloite: https://www.feministpeaceinitiative.org/
Peace Direct: https://www.peacedirect.org/

Avainsanat:  demilitarisoi turvallisuus, militarismi, rasismi, sota, rauha

valokuvan: Marbury Brown