alkaen Peace Science DigestKesäkuuta 28, 2020
Kuvaluotto: YK: n valokuva
Tämä analyysi esittää yhteenvedon ja heijastaa seuraavaa tutkimusta: Belgioioso, M., Di Salvatore, J., & Pinckney, J. (2020). Tangled up blue: YK: n rauhanturvaamisen vaikutus väkivallattomiin mielenosoituksiin sisällissodan jälkeisissä maissa. Kansainvälinen tutkimus neljännesvuosittain. https://doi.org/10.1093/isq/sqaa015
Keskustelupisteet
Sisällissodan jälkeisissä tilanteissa:
- YK: n rauhanturvaoperaatioiden maissa on enemmän väkivallattomia mielenosoituksia kuin maissa, joissa ei ole YK: n rauhanturvaajia, etenkin jos näihin rauhanturvaoperaatioihin kuuluu YK: n poliisi (UNPOL).
- Kun UNPOL-rauhanturvaajat ovat maista, joissa kansalaisyhteiskunnan pisteet ovat korkeat, väkivallattoman mielenosoituksen todennäköisyys sisällissodan jälkeisissä maissa on 60%.
- Kun UNPOL-rauhanturvaajat ovat maista, joissa kansalaisyhteiskunnan pisteet ovat alhaiset, väkivallattoman mielenosoituksen todennäköisyys sisällissodan jälkeisissä maissa on 30%.
- Koska UNPOL: n rauhanturvaajat ovat suorassa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa ja harjoittelevat kouluttautumistaan ja harjoittavat yhteistyötä maan sisäisen poliisin kanssa, "normeja ja käytäntöjä, jotka suojelevat väkivallatonta poliittista aktivointia", suositellaan, että rauhanturvaajien oma sosialisoituminen väkivallattoman mielenosoituksen arvoon voimakkaasti vaikuttaa tähän tulokseen.
Yhteenveto
Suuri osa YK: n rauhanturvaamista koskevasta tutkimuksesta keskittyy ylhäältä alas suuntautuviin rauhanprosesseihin, kuten poliittisiin sopimuksiin tai institutionaalisiin muutoksiin. Pelkästään nämä prosessit eivät voi mitata sellaisten demokraattisten normien tai kulttuurimuutosten sisällyttämistä sisälle, jotka tekevät sodan palaamisen mahdotonta. Mitatakseen YK: n rauhanturvaamisen "alhaalta ylöspäin" -vaikutuksia kirjoittajat keskittyvät kansalaisyhteiskunnan olennaiseen osaan - väkivallattomaan poliittiseen väitteeseen - ja kysyvät: "helpottavatko rauhanturvaamistehtävät väkivallattomia poliittisia kiistoja sisällissodan jälkeisissä maissa?"
Vastatakseen tähän kysymykseen he kehittivät uuden tietojoukon, joka sisältää 70 maata, jotka ovat syntyneet sisällissodasta vuosina 1990-2011, ja testit väkivallattomien mielenosoitusten lukumäärälle, jotka kyseiset maat ovat kokeneet. Konservatiivisena toimenpiteenä aineisto ei sisällä tapauksia, joissa mielenosoitukset johtivat mellakoihin ja spontaaniin väkivaltaan. Tämä tietojoukko sisältää myös muuttujia, kuten isännöivätkö maat YK: n rauhanturvaoperaatiota, rauhanturvaajien lukumäärää ja kansalaisyhteiskunnan tuloksia rauhanturvaajien alkuperämaasta. Tämä kansalaisyhteiskunnan pisteytys on saatu Varieties of Democracy -hakemistosta kansalaisyhteiskunnan osallistumisympäristöstä. Tässä hakemistossa tarkastellaan kuinka osallistuvat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (kuten eturyhmät, ammattiliitot tai asianajajaryhmät jne.) Ovat julkisessa elämässä. Se sisältää kysymyksiä esimerkiksi siitä, kuulevatko poliittiset päättäjät heitä vai kuinka monta ihmistä osallistuu kansalaisyhteiskuntaan.
Tulokset osoittavat, että sisällissodan jälkeisissä maissa, joissa on YK: n rauhanturvaoperaatioita, on enemmän väkivallattomia mielenosoituksia kuin maissa, joissa ei ole rauhanturvaajia. Operaation suuruudella ei näytä olevan merkitystä. Alkuperämaan kansalaisyhteiskunnan pisteet rauhanturvaajista ovat tärkeitä vain YK: n poliisille (UNPOL), mutta eivät muun tyyppisille rauhanturvaajille. Jotta se numeroiksi,
- YK: n rauhanturvaajien läsnäolo, riippumatta rauhanturvaajien tyypistä, kasvattaa väkivallattoman mielenosoituksen ennustetun todennäköisyyden 40 prosenttiin verrattuna 27 prosenttiin, kun YK: n rauhanturvajoukkoja ei ole.
- UNPOLin upseerien läsnäolo maista, joissa kansalaisyhteiskunnan osuus on alhainen, johtaa 30 prosentin todennäköisyyteen väkivallattomasta mielenosoituksesta.
- UNPOLin upseerien läsnäolo maista, joissa kansalaisyhteiskunnan osuus on korkea, johtaa 60 prosentin todennäköisyyteen väkivallattomasta mielenosoituksesta.
Selittääkseen, mitä nämä tulokset tarkoittavat YK: n rauhanturvaamisessa ja ”alhaalta ylöspäin” -rauhanrakentamisessa, kirjoittajat kehittävät teoreettisen suuntauksen, jonka mukaan väkivallattomat protestit ovat avain merkkinä demokraattisten normien laajalle sisäistämiselle. Se, että nämä mielenosoitukset pysyvät väkivallattomina, on myös tärkeää, etenkin sisällissodan jälkeisissä maissa, joissa väkivallan käyttö poliittisena ilmaisuna ja keinona saavuttaa poliittiset tavoitteet on normalisoitu. Lisäksi näiden maiden uudet poliittiset instituutiot epäonnistuvat usein, joten maan kyky vastata näihin haasteisiin väkivallattomasti on avain rauhan ylläpitämiseen. Kirjoittajat väittävät, että YK: n rauhanturvaajat, erityisesti YK: n poliisi (UNPOL), tarjoavat turvallisuuden ja että heidän läsnäolonsa edistää "väkivallattoman poliittisen osallistumisen normeja". Lisäksi, jos sisällissodan jälkeiset maat kykenevät tukemaan väkivallattomia mielenosoituksia, niin sen kansalaisuus ja hallitus ovat todella sisäistäneet demokraattiset normit.
Keskittymällä YK: n poliisin (UNPOL) läsnäoloon kirjoittajat tunnistavat pääreitin, jonka kautta nämä demokraattiset normit leviävät rauhanturvaoperaatioista niitä vastaanottaviin maihin. UNPOLin upseerit kouluttavat ja toimivat yhdessä kansallisen poliisin kanssa antaen heille suorimman vuorovaikutuksen yhteisöjen kanssa ja kyvyn vaikuttaa kansallisiin poliiseihin kunnioittamaan väkivallattomia mielenosoituksia. Lisäksi vahva kansalaisyhteiskunta[1] on keskeinen väkivallattomien mielenosoitusten järjestämisessä. Vaikka sisällissodasta syntyneet maat ovat saattaneet heikentää kansalaisyhteiskuntaa, kansalaisyhteiskunnan kyky osallistua täysimääräisesti sodanjälkeiseen poliittiseen prosessiin edustaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa rauhanrakentamiseen. Siten UNPOLin upseerien oma kansalaisyhteiskunnan sosiaalistaminen (riippumatta siitä ovatko nämä virkamiehet tulevat maista, joissa on vahva kansalaisyhteiskunta vai ei) vaikuttaa heidän kykyyn tukea väkivallattomia mielenosoituksia maissa, joissa heidät sijoitetaan. Toisin sanoen, jos UNPOLin upseerit ovat maista, joissa on vahvat kansalaisyhteiskunnat, he saattavat suojata todennäköisemmin oikeutta väkivallattomiin mielenosoituksiin ja "estää keskittymästä hallitusten ankariin sortotoimiin, jotka ovat huolissaan kansainvälisestä tuominnosta".
Kirjoittajat päättävät lyhyellä katsauksella tapauksista, joissa YK: n operaatiot sisällissodan jälkeisissä maissa auttoivat edistämään alhaalta ylöspäin suuntautuvaa rauhanrakentamista ja demokraattisten normien leviämistä. Namibiassa Yhdistyneiden Kansakuntien siirtymävaiheen avustusryhmä ympäröi ja suojaa siviilejä julkisten kokousten aikana ja osoittaa puolueettomuutta väkijoukon hallinnassa mielenosoitusten aikana. Sama tapahtui Liberiassa, jossa Yhdistyneiden Kansakuntien Liberia-operaatio seurasi rauhanomaisia mielenosoituksia ja puuttui väkivallan jakamiseen muun muassa kansallisen poliisin ja mielenosoittajien välillä vuoden 2009 vaaleissa. Tämä teko, joka suojaa mielenosoitusoikeutta ja varmistaa sen, että se tapahtuu väkivallattomasti, levittää väkivallattomaan poliittiseen osallistumiseen liittyviä normeja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä positiivisen rauhan kannalta sisällissodan jälkeisissä maissa. Kirjailijat päättävät huolestuneena YK: n rauhanturvaamisen taakan siirtymisestä vauraammista maista, joissa on vahvemmat kansalaisyhteiskunnat, köyhimpiin maihin, joissa on heikompia kansalaisyhteiskuntia. He kehottavat YK: n rauhanturvaoperaatioita suunnittelevia päätöksentekijöitä olemaan varovaisia rekrytoimaan lisää henkilöstöä maista, joissa kansalaisyhteiskunta on vahvempi.
Harjoittelu
Tämän artikkelin uusi keskittyminen poliisin rooliin rauhanrakentamisessa tarjoaa uuden tavan ajatella YK: n rauhanturvaamista etenkin alhaalta ylöspäin suuntautuvana lähestymistapana laitoksen kautta, joka muuten keskittyy ylhäältä alas tai valtionkeskeisiin lähestymistapoihin. Yksi rauhanrakentamisen osista, etenkin sisällissodan jälkeisissä maissa, on hallituksen ja sen kansalaisten välisen yhteiskunnallisen sopimuksen, joka rikkoi sisällissodan aikana, uudistaminen. Rauhansopimus voi muodollisesti lopettaa vihollisuudet, mutta tarvitaan vielä paljon enemmän työtä, jotta ihmiset todella uskovat voivansa osallistua julkiseen elämään ja vaikuttaa muutokseen. Protestit ovat poliittisen osallistumisen keskeinen väline - niiden tarkoituksena on tuoda tietoon ongelma, mobilisoida poliittisia koalitioita ja voittaa yleisön tuki. Jos hallitus reagoi väkivallalla, se on syrjäyttää yhteiskuntaa sitova sosiaalinen sopimus.
Emme voi teeskennellä, että tämä analyysi, joka keskittyy mielenosoitusten ja poliisitoiminnan näkökohtiin ulkomailla, on irronnut pyrkimyksestämme puuttua rakentavasti nykyiseen tilanteeseen Yhdysvalloissa. Kuinka poliisitoiminta näyttää yhteiskunnalle, joka on sitoutunut kaikki ovat turvallisuus? Se on välttämätön keskustelu Digest toimitukselle ja muille ottaen huomioon George Floydin, Breonna Taylorin ja lukemattomien muiden mustien amerikkalaisten poliisimurhat. Jos poliisin päätarkoitus on turvallisuuden tarjoaminen, on kysyttävä: kenen turvallisuutta poliisi tarjoaa? Kuinka poliisi takaa turvallisuuden? Poliisitoimintaa on käytetty aivan liian kauan Yhdysvalloissa mustien, alkuperäiskansojen ja muiden värillisten ihmisten (BIPOC) sortamisen välineenä. Tämä poliisin historia yhdistetään syvästi juurtuneeseen valkoisen ylivallan kulttuuriin, ilmeinen rodullisessa puolueellisuudessa löytyy koko lainvalvonta- ja rikosoikeusjärjestelmästä. Todistamme myös poliisin julmuuden väkivallattomia mielenosoittajia kohtaan - mikä on yhtä ironista ja traagista myös lisää todisteita tarpeesta muuttaa perusteellisesti sitä, mitä poliisitoiminta tarkoittaa Yhdysvalloissa.
Suuri osa Yhdysvaltain poliisitoimintaa koskevasta keskustelusta on keskittynyt poliisin militarisointiin, soturi-ajattelutavan omaksumisesta (vastakohtana poliisitoiminnan “vartija-ajattelutavalle - ks. Jatkuva lukeminen) aina sotilasvälineiden siirtoon poliisilaitoksille puolustusvaltuutuslain 1033-ohjelman kautta. Yhteiskunnana olemme alkamassa kuvitella, millaisia vaihtoehtoja militarisoidulle poliisivoimille voisi näyttää. On olemassa uskomattomia todisteita turvallisuuteen liittyvien ei-militarisoitujen ja aseettomien lähestymistapojen tehokkuudesta Peace Science Digest. Esimerkiksi vuonna Arvioidaan aseellisia ja aseettomia lähestymistapoja rauhanturvaamiseen, tutkimus paljastaa, että ”aseeton siviilien rauhanturvaaminen (UCP) on onnistuneesti osallistunut rauhanturvaamiseen perinteisesti liittyviin tehtäviin osoittaen, että rauhanturvaaminen ei edellytä sotilashenkilöstöä tai aseiden läsnäoloa väkivallan ehkäisyn ja siviilien suojelutoimintojen suorittamiseksi”. Vaikka YK: n poliisit ovat enimmäkseen aseistettuja, etenkin heidän omaksunsa yhteisöpoliittinen valvonta, edustavat edelleen vähemmän militarisoitua lähestymistapaa turvallisuuteen verrattuna muihin YK: n rauhanturvajoukkoihin, etenkin niihin, joilla on aggressiivisemmat valtuudet osallistua taisteluoperaatioihin. Mutta kuten Yhdysvalloissa käy yhä selvemmin ilmi (jopa sen elinvoimaisella kansalaisyhteiskunnalla ja demokraattisilla normeilla), aseellinen poliisi voi silti aiheuttaa perustavanlaatuisen uhan suurille kansalaisryhmille. Missä vaiheessa tunnustamme, että aseelliset poliisit ovat sosiaalisen sopimuksen ylläpitämisen sijaan suurelta osin sen hajoamisen tekijöitä? Tämän tunnustuksen on viime kädessä tuettava meitä edelleen demilitarisoinnin suuntaan täysin aseettomien lähestymistapojen omaksumiseen turvallisuuteen - lähestymistapoihin, jotka eivät tarkenna yhden turvallisuutta toisen kustannuksella. [KC]
Jatkuu lukemista
Sullivan, H. (2020, 17. kesäkuuta). Miksi mielenosoitukset muuttuvat väkivaltaisiksi? Syytä valtion ja yhteiskunnan suhteita (eikä provokattoreita). Poliittinen väkivalta yhdellä silmäyksellä. Haettu 22. kesäkuuta 2020 alkaen https://politicalviolenceataglance.org/2020/06/17/why-do-protests-turn-violent-blame-state-society-relations-and-not-provocateurs/
Hunt, CT (2020, 13. helmikuuta). Suojelu poliisin avulla: YK: n poliisin suojaava rooli rauhanoperaatioissa. Kansainvälinen rauhaninstituutti. Haettu 11. kesäkuuta 2020 alkaen https://www.ipinst.org/2020/02/protection-through-policing-un-peace-ops-paper
De Coning, C., & Gelot, L. (2020, 29. toukokuuta). Ihmisten asettaminen YK: n rauhanoperaatioiden keskelle. Kansainvälinen rauhaninstituutti. Haettu 26. kesäkuuta 2020 alkaen https://theglobalobservatory.org/2020/05/placing-people-center-un-peace-operations/
NPR. (2020, 4. kesäkuuta). Yhdysvaltain poliisi. Läpinäkyvä. Haettu 26. kesäkuuta 2020 alkaen https://www.npr.org/transcripts/869046127
Serhan, Y. (2020, 10. kesäkuuta). Mitä maailma voisi opettaa Amerikalle poliisitoiminnasta, Atlantic. Haettu 11. kesäkuuta 2020 alkaen https://www.theatlantic.com/international/archive/2020/06/america-police-violence-germany-georgia-britain/612820/
Science Daily. (2019, 26. helmikuuta). Tietopohjainen näyttö soturin ja valvojan poliisitoiminnasta. Haettu 12. kesäkuuta 2020 alkaen https://www.sciencedaily.com/releases/2019/02/190226155011.htm
Rauhan tieteen tiivistelmä. (2018, 12. marraskuuta). Arvioidaan aseellisia ja aseettomia lähestymistapoja rauhanturvaamiseen. Haettu 15. kesäkuuta 2020 alkaen https://peacesciencedigest.org/assessing-armed-and-unarmed-approaches-to-peacekeeping
Organisaatiot / Aloitteet
Yhdistyneiden Kansakuntien poliisi: https://police.un.org/en
Avainsanat: sodanjälkeinen, rauhanturvaaminen, rauhanrakentaminen, poliisi, YK, sisällissota
[1] Kirjoittajat määrittelevät kansalaisyhteiskunnan "ryhmäksi, johon kuuluu järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä kansalaisia ihmisoikeuksien puolustajista väkivallattomiin mielenosoittajiin".
