Kuinka turvata maailma ilman sotilasliittoja ja ydinaseita

Kirjailija: Tord Björk World BEYOND War, May 10, 2022

Helsingin ruotsinkielisen työväeninstituutin Arbiksessa 7 pidetyn puheen muistiinpanoista ”Turvallinen Suomi ilman Natoa ja ydinaseita” -kokouksessa

"Kuinka turvata maailma ilman sotilaallisia liittoutumia ja ydinaseita"

Kuinka turvata maailma ilman sotilaallisia liittoutumia ja ydinaseita sekä löytää keinoja lopettaa Ukrainan sota ja saavuttaa rauha Euroopassa? Käsittelemme tätä asiaa "Yhdessä rauhan ja ympäristön puolesta" -nimisessä kokouksessa Tukholmassa 13.-14. toukokuuta Solidaarisuusliiketalossa. Ensimmäisessä paneelissa keskustellaan Uuden Helsingin sopimuksesta ja pohditaan taloudellisen oikeudenmukaisuuden tai ihmiskunnan itsemurhan vaihtoehtoja.

Vastaus sodan lopettamiseen piilee pyrkimyksissä uudistaa rauhaa ja ihmisoikeuksia koskeva pyrkimys, joka ilmaantui kerran Helsingissä vuonna 1975 pidetyssä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa. Ukrainan hyökkäyksestä käydään diplomaattisia keskusteluja, ja jatkuvasta eskalaatiosta on löydettävä ratkaisu. Muut kiireelliset asiat, kuten ympäristö-, talous-, terveys- ja elintarvikeasiat, jotka kaikki kietoutuvat Ukrainan konfliktiin, tekevät tästä kiireellisen ja vaativan tehtävän.

Keskustelimme Tukholman paneelikeskustelun otsikosta. Olemmeko me, ihmislaji, todella matkalla itsemurhaan? Muutaman harkinnan jälkeen sanoimme kyllä, kuten me kaikki tiedämme tähän mennessä täysin mahdollista, että kohtaamme niin laajan maailmanlaajuisen ympäristötuhon, että jos muutoksia ei tapahdu, kuolemme. Faktat ovat selvät. Lajien sukupuutto, ilmaston lämpeneminen tai ydinsota voivat johtaa ihmisten katoamiseen tältä planeetalta.

Lyhyesti sanottuna tilanne on toisin sanoen yksinkertainen. Meidän on kohdattava ongelma, jonka koko ihmiskunta on luonut itselleen. Ongelmana ei ole vain sotilaalliset liitot ja ydinaseet, vaan se on paljon muutakin. Ja ennen kaikkea keskeinen kysymys ei ole rauha Euroopassa vaan rauha maan päällä ja rauha maan kanssa.

Miksi sitten puhua taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta, kun ympäristöuhka voi saada ihmiskunnan tuhoamaan itsensä? Vastaus tähän on, että sen sijaan, että katsoisimme itseämme ulkoisten uhkien uhreiksi, meidän on katsottava itseämme historiallisiksi subjektiksi. Olemme toimijoita tässä maailmassa, emme kansalaisia ​​kansallisissa laatikoissa tai ammattilaisia, jotka tekevät sitä, mitä työmarkkinat meiltä vaativat. Olemme toimijoita biosfäärin aineellisissa rajoissa, jossa me ja tulevat sukupolvet voimme menestyä vapaina ihmisinä, jos päätämme ottaa vastuun tilanteestamme.

Ongelman ytimessä ovat toisin sanoen sosiaaliset suhteet, taloudellisten realiteettien muodostamat suhteet. Tämän ymmärsivät selvästi kansanliikkeet sata ja enemmänkin vuotta sitten, kun he taistelivat sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Vallankumousten ja uudistusten vuorovaikutuksen myötä Suomen ja Ruotsin kaltaisten maiden yhteiskunnat onnistuivat luomaan lisää tasa-arvoa.

Tänään on tapahtunut vastareaktio. Ruotsin miljardöörien osuus bruttokansantuotteesta on maailman toiseksi korkein, ja Venäjä ohittaa sen vain rikkaimpien pääomanomistajien varallisuuden suhteen. Ja me kaikki tiedämme, että elämäntavan ylläpitämiseen Suomessa ja Ruotsissa tarvitaan 3-4 kertaa enemmän planeettoja kuin meillä on.

Joten ainoa tapa edetä on aloittaa tästä ja nyt rakentaa suosittuja liittoutumia idän ja lännen sekä etelä-pohjoisen jaon yli. Tämä aloitettiin International Peace Bureaun (IPB) World Peace -kongresseissa Berliinissä 2016 ja Barcelonassa vuonna 2021, kun sekä Kansainvälisen Friends of the Internationalin (FOEI) että Kansainvälisen ammattiliittojen liiton (ITUC) kutsuttiin keskustelemaan ilmasto-oikeuden siirtymisestä. Näin tapahtuu myös Maailman sosiaalifoorumi -prosessissa, kun eurooppalaiset sosiaalifoorumin aktivistit ovat ottaneet johdon yhdistääkseen kaikki liikkeet aseistariisunta-iskulauseen alla sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisen siirtymän puolesta. Tämä on myös Tukholmassa järjestettävässä Peoples-foorumissa 50 vuotta kesäkuussa 1972 pidetyn YK:n ensimmäisen ympäristö- ja kehityskonferenssin jälkeen.

Tällaisessa globaalissa kontekstissa voimme tarjota vankan perustan kaikille, joita rikkaat käyttävät hyväkseen kaikkialla maailmassa, asettamalla sekä kotimaisen että kansainvälisen taloudellisen oikeudenmukaisuuden ponnistelujemme keskipisteeseen. Tällaisessa globaalissa kontekstissa on täysin mahdollista lakkauttaa kaikki sotilaalliset liitot ja luoda järjestelmällisesti edellytykset rauhalle kaikkialla, myös Euroopassa.

Se saattaa kuulostaa epärealistiselta, mutta ainakin Ruotsissa monet puolustavat paikallisesti verkostoituessaan koko maassa ja kansainvälisesti sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisen siirtymän puolesta, mikä mahdollistaa samalla turvallisemman Ruotsin ja turvallisemman maailman. YK:n entinen apulaispääsihteeri Jan Eliasson julkaisi ITUC:n ja IPB:n edistämän uuden Palmen yhteisen turvallisuuden raportin 40 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen raportti julkaistiin vuonna 1982, että juuri Helsingin sopimus tasoitti tietä hyville tuloksille. saavutettu 1980-luvulla. Palme-komission edistämä pidättyminen ei olisi koskaan ollut mahdollista ilman Suomen pyrkimyksiä saada aikaan kansainvälinen turvallisuus ja yhteistyö, ja siihen voisi lisätä joukkorauhanliikkeen kaduilla.

Nyt suomalaiset poliitikot kääntävät selkänsä vuonna 1975 saavutetulle historialliselle saavutukselle ja sulkevat käytännössä oven uudelle konferenssille Helsingissä. Ruotsin poliitikot eivät ole vielä tehneet niin. YK:n ympäristökonferenssit käynnistäneenä maana Ruotsilla on myös historiallinen ympäristösaavutus puolustaa. Mutta Ruotsin Nato-jäsenyys uhkaa kykyä jatkaa aiemmin aloitettua. Nato yrittää laajentua globaalisti ja antaa yhä vähemmän tilaa liittoutumattomille maille, joissa rauhankonferensseja voidaan parhaiten järjestää. Nato pyrkii myös määrittelemään ilmasto-, terveys- ja muut ympäristökysymykset Naton turvallisuusnäkökohtien piiriin mieluiten tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa. Niin Ruotsi kuin Suomikin on matkalla soveltumattomaksi asuntokonferensseihin, joissa voidaan tehdä ihmiskunnalle tärkeitä historiallisia saavutuksia. NATO, Davosiin kokoontuneet miljardöörit ja lännen hallitsemat kansainväliset instituutiot yrittävät yhä enemmän marginalisoida YK:n demokraattista järjestelmää. Me kansanliikkeet pahoittelemme sitä, että Ruotsi ja Suomi näyttävät olevan halukkaita luopumaan historiallisista saavutuksistaan ​​ja tekevät parhaamme tehdäksemme yhteistyötä yli rajojen, tukeaksemme demokraattista YK:ta ja vaatiaksemme, että maailma tarvitsee enemmän kuin koskaan maita, jotka pitävät puolueettomina -linjattu asento.