Kärnvapenfronten rör på sig / Ydinrintama liikkuu!

Mikael Böök ja David Swanson, HBLHelmikuuta 6, 2021

Selaa ensin ruotsiksi, kuten suomalaisessa sanomalehdessä julkaistaan HBLja sitten englanti.

På kärnvapenfronten råder verkligen inget lugn! Tvärtom pågår sedan år tillbaka en ny kapprustningsrunda baserad på nya technologyier. Om detta fortsatta vansinne omges av en skenbar stillhet beror det på att medierna har glömt att rapportera om det för att i stället rikta uppmärksamhet på klimatkrisen, skriver kärnvapenmotståndarna Mikael Böök ja David Swanson.

Den här artikeln är inspirerad av professori Stefan Forss Bakgrundsartikel (HBL Debatt 29.1).

Den nukleära “galenskapen”, som Forss kallar den - vi instämmer helt i denna beskrivning - förtjänar att studeras and analyseras ur olika synvinklar. Låt oss därför ganska kärnvapenvanvettets aktuella fas mot bakgrunden av den växande internationella freds- och nedrustningsrörelsen.

Forss rubrik "På kärnvapenfronten intet nytt?" anspelar på Erich Maria Remarques berömda pacifistiska roman om första världskriget. I slutet av romanen, som skildrar soldaternas fysiska och andliga misär under det utdragna ställningskriget på västfronten, omkommer huvudpersonen av gasförgiftning. Samma dag meddelar krigsbulletinen att ingenting nytt finns att berätta västerifrån (därav romanens title: “På västfronten intet nytt”). Forss har emellertid lagt till ett frågetecken efter rubriken.

För oss är frågetecknet onödigt: på kärnvapenfronten råder verkligen inget lugn! Tvärtom pågår sedan år tillbaka en ny kapprustningsrunda baserad på nya technologyier. I den deltar var och en av de vid det här laget nio kärnvapenstaterna. Om detta fortsatta vansinne omges av en skenbar stillhet beror det på att medierna har glömt att rapportera om det för att i stället rikta uppmärksamhet på klimatkrisen.

Tiden alle har en världsomspännande rörelse vuxit fram mot den globala sinnessjukdomen och denna rörelse har redan lyckats förändra läget. Uppbackad av den internationella freds- och nedrustningsrörelsen och dess spjutspets i FN, Internationella kampanjen för avskaffandet av kärnvapnen (ICAN), har en majoritet av världens stater tagit sig en ny funderare över de outsägliga humanitära och ekologiskanjrna av. Detta har lett till att FN: s generalförsamling har godkänt avtalet om ett förbud mot kärnvapen (Sopimus ydinaseiden kieltämisestä, TPNW).

22. tammikuuta tammikuussa år trädde detta avtal i kraft - en händelse som massmedier i kärnvapenländerna och de länder som allierat sig med dem återigen föredrog att ignorera. Också Forss förbigick den saken med tystnad. Ändå stod “TPNW” att läsa med stora bokstäver mellan raderna i hans artikel, vars budskap således var klart om än outsagt: Kära läsare, tro inte för ett ögonblick att någonting har förändrats i och med kärnvapenförbudets ik

För att förstå denna märkliga frånvaro måste man försöka tänka sig in i den speciella syn på världen som odlas och upprätthålls av de som sysslar professionalellt med “vapenkontroll” (aseiden valvonta). Det handlar om ett slags brödraskap, en yhteisö, bestående av generaler, diplomat, tankesmedjor och vapentillverkare som lever i sin egen värld och talar sitt eget orwellska språk.

Ta till exempel ordet “försvar”. Om nu kärnvapnen stärker “försvaret” är de knappast galna, utan snarare något som man bör hålla sig med om man är klok. “Avskräckning” är ett annat nyckelord, lika viktigt för vapenkontrollgemenskapen som Gud för de religiösa. Ifall du råkar tro på “avskräckningen”, ja, då är kärnvapen inte en tokig utan en rationell option. "Paritet" ja "strategisk balans" är andra exempel på ord som uppenbarligen fortfarande låter helt rimliga för de som helst bara vill strunta i FN-avtalet om kärnförbud.

Miehet, för resten av oss framstår den fortsatta produktionen av nya kärnvapensystem, eller “modernisatingen” av de redan existerande systemen, i syfte att uppnå “avskräckning”, “paritet” och “balans” på land, på haven, i luften och i rym sedan länge såsom strategisk ylilyönti och henkiset obalaanit. 22. tammikuuta ja TPNW: s ikraftträdande anser en stor del av världen dessutom att blotta innehavet av en kärnvapenarsenal, för att inte tala om dess “förbättrande”, är kriminellt.

Hyvä mieli omedvetet Underöder Forss alltså en syn på världen som godtar den nukleära galenskapen. Han tar samtidigt miste på flera fakta och varje gång på samma sätt, nämligen på ett sätt som gynnar USA: s regering. Enligt Forss önskade Michail Gorbatjov ja Ronald Reagan avskaffa inte bara medeldistansmissilerna, utan alla kärnmissiler. Miehet Forss tipsar inte om varför de inte sedan gjorde det. Naturligtvis inte, Reagan insisterade ju på att fortsätta med sitt “Stjärnornas krig”.

Forss berättar att “alla USA: s presidentti alkaen Reagan till Barack Obama har varit överens om att kärnvapnens roll efter kalla krigets slut varit avtagande och att deras enda uppgift är att verka krigsavhållande ”. Miehet Daniel Ellsbergs bok Tuomiopäiväkone: Ydinsodan suunnittelijan tunnustukset, dokumenterar en annan historia. Bland de av USA: s presidentti som offentligt eller i hemlighet har hotat andra nationer med kärnvapen återfinns såväl George HW Bush ja Bill Clinton medan andra, däribland Obama, usein sade sådant som att "alla optioner ligger på bordet" ei ole det gällde Iran eller ett annat land.

Forss ger Obama förtjänsten av att föra fram vuonna om en värld utan kärnvapen och påstår att “bara ett enda bombprojekt drevs framåt under Obamas tid”. Miehet Obamas tal i Hiroshima och på andra platser visade klart att han endast ville att kärnvapennedrustning skulle tas till övervägande av en senare generation. Toukokuu 2015 Obama framgångsrikt den största nya investeringen i kärnvapen sedan det kalla krigets förmodade slut.

Ilmoita Forssille önskade Ryssland skrota INF-avtalet ja valde därför att bryta det. Huruvida Ryssland bröt mot INF-avtalet kan diskuteras, men det kan inte förnekas att Donald Trump gjorde slut på avtalet genom att olagligt dra sig ur det. Avtalsbestämmelserna hade dock möjliggjort för parterna att lösa frågan om anklagelserna om Rysslands avtalsbrott genom inspektioner på platsen och ömsesidiga verifieringar Satelliter samt genom att tillsätta en särskild verifieringskommission.

Den ryska militarismen ska inte på något vis ursäktas. Medierna i västvärlden borde ändå begripa att USA skulle finna en villig förhandlingspartner ifall man valde att återupprätta INF, Open Skies-avtalet och ABM-avtalet och att förhandla om Rysslands förslag angående förbud mot rymdvapen. Mediernas vägran att inse detta förefaller irrationell. Vi behöver lite erkännande för Rysslands militära återhållsamhet efter utvidgningen av Nato, uplaceringen av missiler i Rysslands närmaste grannländer, upprustningen av Ukraina and anordnandet av stora militärövningar i Europa.

Mikael Böök, medlem i Finlands Fredsförbund, mitali ICAN Finland, David Swanson, verksamhetsledare, World Beyond War, USA

Tämä artikkeli on saanut inspiraationsa tausta-analyysistä, jonka professori Stefan Forss kirjoitti Hbl: ssä 29. tammikuuta otsikolla "Kaikki hiljaa ydinrintamalla?"

On selvää, että ydinvoiman hulluus, kuten Forss kutsuu - ja olemme täysin samaa mieltä kuvauksen kanssa - ansaitsee tutkimuksen ja analysoinnin eri näkökulmista. Tehkäämme siis diagnoosi ydinaseiden nykytilasta ja mielipiteemme sen parantamisesta kasvavan kansainvälisen rauhan- ja aseriisuntaliikkeen taustalla.

Forsin artikkelin otsikko viittaa Erich Maria Remarquen kuuluisaan pasifistiseen romaaniin ensimmäisestä maailmansodasta. Romaanin lopussa, joka kuvaa sotilaiden fyysistä ja hengellistä kurjuutta pitkittyneen hankaussodan aikana länsirintamalla, päähenkilö kuolee kaasumyrkytykseen. Samana päivänä sotatiedotteessa ilmoitetaan, että lännestä ei ole mitään uutta kerrottavaa (tästä syystä romaanin nimi: "Kaikki hiljaa länsirintamalla"). Forss on kuitenkin lisännyt kysymysmerkin artikkelinsa otsikkoon.

Meille ei ole kysymysmerkkiä: kaikki ei todellakaan ole hiljaa ydinrintamalla, kaukana siitä! Päinvastoin: uusi ydinasekilpailu, joka perustuu uuteen tekniikkaan ja johon kaikki nykyiset yhdeksän ydinasevaltiota osallistuvat, on ollut käynnissä jo vuosia. Jos tätä jatkuvaa hulluutta ympäröi rauha ja hiljaisuus, se johtuu siitä, että tiedotusvälineet ovat unohtaneet raportoida siitä samalla, kun he ovat kiinnittäneet huomionsa ilmastokriisiin.

Mutta tällä välin on syntynyt maailmanlaajuinen liike tätä globaalia mielisairautta vastaan ​​ja luonut aivan uuden tilanteen. Kansainvälisen rauhan- ja aseriisuntaliikkeen, kansainvälisen ydinaseiden poistamista koskevan kampanjan tukemana, suurin osa maailman muista kuin ydinasevaltioista on harkinnut ydinsodan sanamattomia humanitaarisia ja ekologisia seurauksia ja hyväksynyt sopimuksen ydinaseiden kieltämisestä. Ydinaseet (TPNW).

Nyt yli 50 kansakunnan ratifioima TPNW tuli voimaan 22. tammikuuta tänä vuonna, tapahtuman, joka jätettiin huomiotta ydinvaltioiden ja niiden liittolaisten joukkotiedotusvälineissä. Stefan Forss jätti tämän kehityksen täysin unohdetuksi artikkelissaan. Silti ”TPNW” kirjoitettiin näkymättömillä isoilla kirjaimilla kaikkialle rivien väliin. Ja Forssin viesti oli selvä: hyvät lukijat, älkää usko hetkeksikaan, että TPNW: n kanssa on tapahtunut mitään muutoksia!

Ymmärtääkseen tämän oudon puuttumisen edes yhdestä TPNW-maininnasta on otettava huomioon maailmankuva, jota viljellään ja ylläpidetään ydinkansojen "asevalvonta" -yhteisössä. Tuo joukko kenraaleja, diplomaatteja, kiitos- ja aseteollisuuden edustajia elää omassa orwellilaisen kielensä maailmassa.

Otetaan esimerkiksi "puolustus". No, jos ydinvoimat vahvistavat "puolustustamme", ne eivät ilmeisesti ole hulluja, mutta järkeviä. "Pelottavuus" on toinen avainsana, yhtä tärkeä ydinaseille kuin "Jumala" uskonnolle. Jos satut uskomaan "pelotteeseen", ydinaseet eivät ole hullu, mutta näennäisesti hyvin järkevä vaihtoehto! "Pariteetti" ja "strateginen tasapaino" ovat muita esimerkkejä sanoista, jotka ilmeisesti ovat edelleen järkeviä ydinvoiman poistamisen vastustajille.

Meille muille uusien ydinasejärjestelmien jatkuva tuotanto tai vanhojen järjestelmien "modernisointi" on saavutettu "pariteettina" ja "tasapainona" maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa. pitkään strategisena ylikuormituksena ja henkisenä epätasapainona. Lisäksi 22. tammikuuta ja TPNW: n voimaantulon jälkeen suuri osa maailmasta pitää jo ydinaseen ylläpitämistä, puhumattakaan sen "parantamisesta".

Forss, tahallaan tai ei, tukee maailmankuvaa, joka hyväksyy ydin hulluuden, ja tekee niin tekemällä lukuisia tosiasioita väärin, ja ne kaikki väärässä samalla tavalla, eli suotuisasti Yhdysvaltain hallitukselle. Forssin mukaan Gorbatšov ja Reagan halusivat poistaa ydinaseet. Forss ei anna vihjeitä miksi he eivät tehneet niin. Tietysti he eivät päässeet eroon kaikista ohjuksista, koska Reagan vaati investoimaan Tähtien sota -ohjelmaansa.

Forss kertoo meille, että "kaikki Yhdysvaltojen presidentit Reaganista Barack Obamaan ovat olleet yhtä mieltä siitä, että ydinaseiden rooli kylmän sodan päättymisen jälkeen on vähentynyt ja että heidän ainoa tehtävänsä on toimia sodan pelotteena." Mutta Dan Ellsbergin kirja, Doomsday-kone: Ydinsodan suunnittelijan tunnustukset, dokumentoi tosiasian, että Yhdysvaltain presidentit, jotka ovat esittäneet erityisiä julkisia tai salaisia ​​ydinuhkia muille kansoille, joista tiedämme, ovat olleet George HW Bush ja Bill Clinton, kun taas muut, mukaan lukien Barack Obama, sanoivat usein esimerkiksi "Kaikki vaihtoehdot ovat päällä" taulukko ”suhteessa Iraniin tai muuhun maahan.

Forss kiittää Obamaa halusta edistää ajatusta maailmasta, jossa ei ole ydinaseita, ja väittää, että Obaman aikana "vain yksi pommiprojekti työnnettiin eteenpäin". Mutta Obaman puheet Hiroshimassa ja muualla tekivät selväksi, että hän halusi ydinaseriisunnan huomioon ottamisen vain jollekin tulevalle sukupolvelle. Ja vuonna 2015 Obama tuki menestyksekkäästi suurinta uutta ydinaseisiin tehtävää investointia kylmän sodan oletetun lopun jälkeen.

Forssin mukaan Venäjä halusi lopettaa INF: n ja päätti siten rikkoa sitä. On kiistanalaista, onko Venäjä rikkonut sitä, mutta ei ole kiistanalaista, että Donald Trump lopetti sen vetäytymällä laittomasti, kun taas sopimus itse tarjosi keinot ratkaista Venäjää vastaan ​​esitetyt syytökset tunkeilevien paikan päällä tapahtuvien tarkastusten avulla, jotka on tuettu satelliitin keskinäisellä todentamisella. ja muut seurantamekanismit sekä erityinen tarkastuskomissio mahdollisten riitojen ratkaisemiseksi.

Vaikka syyllisyyttä on paljon ympäriinsä, eikä Venäjän militarismille ole mitään tekosyitä, länsimaiset tiedotusvälineet näyttävät irrationaalisesti päättäväisiltä olla ymmärtämättä, että Yhdysvallat löytäisi halukkaan kumppanin, jos se päättäisi perustaa INF-, Open Skies- tai ABM-sopimukset. ja päätti vastata Venäjän ehdotukseen avaruusaseiden tai kyberhyökkäysten kieltämisestä ja osoittaa jonkin verran tunnustusta Venäjän sotilaalliselle pidättyvyydelle Naton laajentumisen, ohjusten asentamisen Venäjän välittömiin naapureihin, Ukrainan aseistamisen ja suuren sotaharjoituksen järjestämisen jälkeen harjoituksia Euroopassa.