Kuinka menestyksekäs oli maailmanlaajuinen sota terrorismia vastaan? Todiste takaiskuvaikutuksesta

by Peace Science Digest, August 24, 2021

Tämä analyysi tiivistää ja heijastaa seuraavaa tutkimusta: Kattelman, KT (2020). Maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan menestyksen arviointi: Terrori -iskujen taajuus ja vastaisku. Epäsymmetrisen konfliktin dynamiikka, 13(1), 67-86. https://doi.org/10.1080/17467586.2019.1650384

Tämä analyysi on toinen neliosaisesta 20. syyskuuta 11 vietettävän 2001-vuotispäivän sarjasta. Korostaen viimeaikaista akateemista työtä Yhdysvaltojen Irakin ja Afganistanin sotien ja maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan (GWOT) tuhoisista seurauksista, Aiomme, että tämä sarja herättää kriittisen uudelleenarvioinnin Yhdysvaltain vastauksesta terrorismiin ja käynnistää vuoropuhelun sodan ja poliittisen väkivallan käytettävissä olevista väkivallattomista vaihtoehdoista.

Keskustelua

• Maailmanlaajuisessa terrorismin vastaisessa sodassa (GWOT) liittoutumaat, joissa on sotilaallinen sijoitus Afganistanissa ja Irakissa, kokivat vastatoimina vastatoimia ylikansallisia terrori -iskuja kansalaisiaan vastaan.
• Koalitiomaiden kokemat kansainväliset vastatoimet osoittavat, että maailmanlaajuinen terrorismin vastainen sota ei saavuttanut päätavoitettaan suojella kansalaisia ​​terrorismilta.

Avaintietoa tiedotuskäytännölle

• Maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan (GWOT) epäonnistumisista syntyvän yksimielisyyden pitäisi saada Yhdysvaltojen valtavirtapolitiikka uudelleenarvioitua ja siirtyä kohti progressiivista ulkopolitiikkaa, mikä auttaisi enemmän pitämään kansalaiset turvassa kansainvälisiltä terrori -iskuilta.

Yhteenveto

Kyle T. Kattelman tutkii, vähensivätkö sotilaalliset toimet, erityisesti maassa käynnistäminen, Al-Qaidan ja sen tytäryhtiöiden ylikansallisten terrori-iskujen esiintymistiheyttä koalitio-maita vastaan ​​maailmanlaajuisen sodan terrorismin aikana (GWOT). Hän käyttää maakohtaista lähestymistapaa tutkiakseen, onnistuiko sotilaallinen toiminta saavuttamaan yhden GWOT: n päätavoitteista-estää siviilejä vastaan ​​tehdyt terrori-iskut Yhdysvalloissa ja lännessä laajemmin.

Al-Qaida otti vastuun sekä maaliskuussa 2004 tehdystä hyökkäyksestä neljään lähijunaan Madridissa, Espanjassa, että heinäkuussa 2005 tehdyistä itsemurhaiskuista Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Al-Qaida kohdisti nämä maat niiden jatkuvan sotilaallisen toiminnan vuoksi GWOT: ssa. Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, kuinka GWOT: n sotilaalliset panokset voivat olla haitallisia ja mahdollisesti aiheuttaa vastatoimia ylikansallisen terrori -iskun maan kansalaisia ​​vastaan.

Kattelmanin tutkimus keskittyy sotilaallisiin interventioihin tai kentällä oleviin joukkoihin, koska ne ovat ”minkä tahansa onnistuneen kapinallisten vastahyökkäyksen sydän” ja on todennäköistä, että länsimaiset liberaalidemokraattiset hegemonit jatkavat niiden käyttämistä julkisesta vastustuksesta huolimatta saavuttaakseen maailmanlaajuiset edut. Aiemmat tutkimukset osoittavat myös todisteita vastatoimista sotilaallisten interventioiden ja miehitysten tapauksessa. Se keskittyy kuitenkin yleensä hyökkäyksen tyyppiin, ei vastuussa olevaan ryhmään. Kansainvälisiä terrori -iskuja koskevien tietojen ”yhdistämisessä” jätetään huomiotta yksittäisten terroristiryhmien erilaiset ideologiset, etniset, sosiaaliset tai uskonnolliset motiivit.

Kirjoittaja ehdottaa aikaisempia vastareaktio -teorioita hyödyntäen omaa malliaan, joka keskittyy kykyihin ja motivaatioon ymmärtää, miten maan joukkojen sijoittaminen vaikuttaa terrori -iskujen esiintymistiheyteen. Epäsymmetrisessä sodassa mailla on paremmat sotilaalliset valmiudet kuin terroristijärjestöillä, joita ne saattavat taistella, ja sekä mailla että terroristijärjestöillä on erilaiset motivaatiot hyökätä. GWOT: ssa koalitio-maat osallistuivat sekä sotilaallisesti että ei-sotilaallisesti eri laajuuksiin. Al-Qaidan motivaatio hyökätä koalition jäseniä Yhdysvaltojen ulkopuolella vaihteli. Näin ollen kirjoittaja olettaa, että mitä suurempi koalition jäsenen sotilaallinen panos GWOT: lle on, sitä todennäköisemmin hän kokee Al-Qaidan ylikansalliset terrori-iskut, koska sen sotilaallinen toiminta lisäisi Al-Qaidan motivaatiota hyökätä sitä vastaan.

Tätä tutkimusta varten tiedot on kerätty eri tietokannoista, jotka seuraavat terroristitoimintaa ja sotilasjoukkojen panosta Afganistaniin ja Irakiin vuosina 1998–2003. Kirjoittaja tutkii erityisesti tapauksia, joissa ”valtiosta riippumaton toimija on käyttänyt laitonta voimaa ja väkivaltaa saavuttaa poliittisia, taloudellisia, uskonnollisia tai yhteiskunnallisia muutoksia pelon, pakottamisen tai pelottelun kautta ”, joka kuuluu Al-Qaidalle ja sen tytäryhtiöille. Jotta "sotataistelun" hengessä olevat hyökkäykset jätettäisiin otoksen ulkopuolelle, kirjoittaja tutki tapahtumia "riippumattomia kapinallisista tai muusta konfliktista".

Tulokset vahvistavat, että Afganistaniin ja Irakiin GWOT: ssa joukkojaan lähettävät koalition jäsenet kokivat lisääntyneitä ylikansallisia terrori -iskuja kansalaisiaan vastaan. Lisäksi mitä korkeampi panosaste on mitattu sotilaiden nettomäärällä, sitä useammin tehdään kansainvälisiä terrori -iskuja. Tämä pätee kymmeneen koalitio -maahan, joilla on suurin joukkojen keskimääräinen sijoitus. Kymmenen parhaan maan joukossa oli useita, jotka kokivat vain vähän tai ei lainkaan ylikansallisia terrori -iskuja ennen joukkojen lähettämistä, mutta kokivat sen jälkeen merkittävän hyökkäyksen hyökkäyksissä. Sotilaallinen sijoittaminen yli kaksinkertaisti todennäköisyyden, että maa kokee ylikansallisen terrori-iskun Al-Qaidasta. Itse asiassa jokaista yksikkömäärän lisäystä joukkoosuudessa lisättiin 11.7% Al-Qaidan ylikansallisten terrori-iskujen määrässä. Ylivoimaisesti Yhdysvallat osallistui eniten joukkoihin (118,918 61) ja koki eniten ylikansallisia Al-Qaidan terrori-iskuja (XNUMX). Varmistaakseen, että tiedot eivät johdu yksinomaan Yhdysvalloista, kirjoittaja suoritti lisätestejä ja totesi, että tuloksissa ei tapahdu merkittävää muutosta, kun Yhdysvallat poistetaan näytteestä.

Toisin sanoen GWOT: n sotilaallista lähettämistä vastaan ​​tapahtui vastatoimia kansainvälisten vastatoimien terrori -iskujen muodossa. Tässä tutkimuksessa osoitetut väkivallan mallit viittaavat käsitykseen siitä, että ylikansallinen terrorismi ei ole satunnaista, turhaa väkivaltaa. Pikemminkin "järkevät" toimijat voivat käyttää kansainvälisiä terroritekoja strategisesti. Maan päätös osallistua sotilaalliseen väkivaltaan terroristijärjestöä vastaan ​​voi lisätä terroristiryhmän motivaatiota ja johtaa siten vastatoimiin kansainvälisiin terrori -iskuihin kyseisen maan kansalaisia ​​vastaan. Yhteenvetona kirjoittaja päättelee, että GWOT ei onnistunut saamaan koalition jäsenten kansalaisia ​​suojautumaan kansainväliseltä terrorismilta.

Harjoittelu

Huolimatta tämän tutkimuksen kapeasta keskittymisestä sotilaalliseen käyttöön ja sen vaikutuksesta yhteen terroristijärjestöön, tulokset voivat olla opettavaisia ​​Yhdysvaltain ulkopolitiikalle laajemmin. Tämä tutkimus vahvistaa sotilaallisen väliintulon vaikutuksen kansainvälisen terrorismin torjunnassa. Jos tavoitteena on pitää kansalaiset turvassa, kuten GWOT: n tapauksessa, tämä tutkimus osoittaa, kuinka sotilaallinen interventio voi olla haitallista. Lisäksi GWOT on maksanut yli 6 biljoona dollariaja yli 800,000 335,000 ihmistä on kuollut, mukaan lukien XNUMX XNUMX siviiliä, Cost of War -projektin mukaan. Tämä mielessä Yhdysvaltojen ulkopoliittisen laitoksen olisi harkittava uudelleen riippuvuuttaan sotilaallisista voimista. Mutta valitettavasti valtavirtapolitiikka käytännössä takaa jatkuvan riippuvuuden armeijasta "ratkaisuna" ulkoisiin uhkiin, mikä viittaa siihen, että Yhdysvaltojen on harkittava omaksumistaan edistyksellistä ulkopolitiikkaa.

Yhdysvaltain valtavirran ulkopolitiikassa on olemassa poliittisia ratkaisuja, joissa korostetaan sotilaallista toimintaa. Yksi tällainen esimerkki on a neliosainen interventiosotilaallinen sotilasstrategia kansainvälisen terrorismin torjumiseksi. Tässä strategiassa suositellaan ennen kaikkea terroristijärjestön syntymisen estämistä. Sotilaallisten voimavarojen vahvistaminen ja turvallisuusalan uudistus voivat johtaa terroristijärjestön välittömään tappioon, mutta se ei estä ryhmää muodostamasta itseään tulevaisuudessa. Toiseksi olisi otettava käyttöön pitkän aikavälin ja monialainen poliittinen strategia, joka sisältää sotilaallisia ja ei-sotilaallisia elementtejä, kuten konfliktin jälkeisen vakauttamisen ja kehittämisen. Kolmanneksi sotilaallisten toimien pitäisi olla viimeinen keino. Lopuksi kaikki asianomaiset osapuolet olisi otettava mukaan neuvotteluihin väkivallan ja aseellisten konfliktien lopettamiseksi.

Vaikka edellä mainittu poliittinen ratkaisu onkin kiitettävä, se vaatii silti armeijan roolin jollakin tasolla - eikä se ota tarpeeksi vakavasti sitä tosiasiaa, että sotilaallinen toiminta voi lisätä, eikä vähentää, haavoittuvuutta hyökkäykseen. Kuten muut ovat väittäneetjopa kaikkein tarkoin suunnitellut Yhdysvaltain sotilaalliset toimet voivat pahentaa tilannetta. Tämän tutkimuksen ja nousevan yksimielisyyden GWOT: n epäonnistumisista pitäisi saada Yhdysvaltojen laajemmat ulkopoliittiset puitteet uudelleenarvioitua. Kehittyäkseen valtavirran ulkopolitiikkaan, edistykselliseen ulkopolitiikkaan kuuluisi vastuu huonosta ulkopoliittisesta päätöksenteosta, liittoutumien ja maailmanlaajuisten sopimusten arvostaminen, antimilitarismi, sisä- ja ulkopolitiikan välisen yhteyden vahvistaminen ja sotilasbudjetin pienentäminen. Tämän tutkimuksen tulosten soveltaminen merkitsisi pidättäytymistä sotilaallisista toimista kansainvälisiä terroristeja vastaan. Sen sijaan, että pelättäisiin ja korostettaisiin ylikansallisia terroriuhkia de facto oikeutukseksi sotilaallisille toimille, Yhdysvaltain hallituksen olisi harkittava enemmän eksistentiaalisia turvallisuusuhkia ja pohdittava, miten näillä uhkilla on rooli kansainvälisen terrorismin ilmaantumisessa. Joissakin tapauksissa, kuten edellä olevassa tutkimuksessa todetaan, sotilaalliset toimet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi voivat lisätä kansalaisten haavoittuvuutta. Maailmanlaajuisen eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja avun antaminen hallituksille, jotka tekevät aktiivisesti ihmisoikeusloukkauksia, suojelevat amerikkalaisia ​​enemmän kansainväliseltä terrorismilta kuin sotilaalliset toimet. [CH]

Jatkuu lukemista

Crenshaw, M. (2020). Kansainvälisen terrorismin uudelleenarviointi: Integroitu lähestymistapa. Yhdysvaltain rauhaninstituutti. Haettu 12. elokuuta 2021, osoitteesta https://www.usip.org/sites/default/files/2020-02/pw_158-rethinking_transnational_terrorism_an_integrated_approach.pdf

Sodan kustannukset. (2020, syyskuu). Inhimilliset kustannukset. Haettu 5. elokuuta 2021, osoitteesta https://watson.brown.edu/costsofwar/costs/human

Sodan kustannukset. (2021, heinäkuu). Taloudelliset kustannukset. Haettu 5. elokuuta 2021, osoitteesta https://watson.brown.edu/costsofwar/costs/economic

Sitaraman, G. (2019, 15. huhtikuuta). Progressiivisen ulkopolitiikan syntyminen. Sota kalliolla. Haettu 5. elokuuta 2021 osoitteesta https://warontherocks.com/2019/04/the-emergence-of-progressive-foreign-policy/  

Kuperman, AJ (2015, maalis/huhtikuu). Obaman Libyan romahdus: Kuinka hyväntahtoinen interventio päättyi epäonnistumiseen. Ulkomaanasiat94 (2). Haettu 5. elokuuta 2021, https://www.foreignaffairs.com/articles/libya/2019-02-18/obamas-libya-debacle

Asiasanat: Maailmanlaajuinen sota terrorismia vastaan; ylikansallinen terrorismi; Al-Qaida; terrorismin torjunta; Irak; Afganistan